Nyt rasti seinään: ollaan treenattu jo kahdesti agilitya tänä vuonna! Ensimmäisellä kerralla vain Tilda pääsi mukaan ja aloitettiin hyvin kevyesti puolen tunnin treenillä: pieni rata vain hypyillä ja putkella. Tehtiin myös pujottelua hihnassa. Tilda oli kuin taukoa ei koskaan olisi ollutkaan.
Viime sunnuntaina suunnattiin uudestaan hallille ja tällä kertaa jouduin töiden jälkeen ottamaan koko lauman mukaan. Harmillisesti pakkanen oli sen verran kiristynyt, etten uskaltanut jättää Javaa ja Neleä autoon palelemaan, joten koirat pääsivät sisälle asti. Nykyään autossa on kulkenut mukana vain yhden koiran pieni kevythäkki, joten homma ei mennyt ihan kuin Strömsössä ja Javan varsinkin piti ilmoittaa joka kerta, kun joku erehtyi kulkemaan lainahäkin ohi. Täytyy käydä kaivelemassa isompi kevythäkki varastosta, vaikka toivonkin, että treenit osuisivat pääasiassa sellaisiin ajankohtiin, että voisin jättää eläkeläiset hyvällä omallatunnolla kotiin.
Taas jatkettiin helpolla rataharjoituksella ja testattiin myös kontaktiesteitä. Hämmentävää miten hyvin Tilda muistaa kaiken, vaikka luulin, että esimerkiksi puomi olisi pitänyt aloittaa aivan alusta. Nyt täytyisi tehdä selkeä suunnitelma siitä mitä oikeastaan aiotaan treeneissä tehdä, koska muuten tekee vähän sitä ja vähän tuota eikä oikeastaan mitään kovin järkevää.
Tildan lisäksi myös Nele pääsi pitkästä aikaa kentälle. Ja mitä tekee keinukammoinen koira agilitykentällä? Menee ja suorittaa keinun heti ensimmäisenä. Siinä vaiheessa kieltämättä tuli sellainen olo, että voi miksi jouduttiin lopettamaan agility heti, kun se viimeinkin alkoi sujua... Mutta vähän myöhemmin mentiin puomille ja Nelestä näki, että nyt jännittää ja mieleen palautui kaikki ne vaikeudet ja takapakit. Ei agility oikeasti koskaan ollut Nelen laji.
Pakko loppuun todeta, että tämä harrastaminen sujuu paljon paremmin, kun on jokin tavoite mihin suunnata. Olen ehkä jopa vähän innostunut!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti