Nele kipeänä

Jouluna oli tarkoitus ottaa rauhallisesti ja rentoutua, mutta ainakaan vielä se ei ole onnistunut. Viime sunnuntaina Nele ja Tilda lähtivät vanhempieni matkassa loman viettoon ja itselleni oli tiedossa muutama koiraton päivä. Töissä oli kiire, kotona oli kiire ja kaiken lisäksi Nele tuli kipeäksi. Jo sunnuntaiaamuna Nelen vatsa piti outoa kurinaa ja koira vaikutti hetken aikaa huonovointiselta. Ajattelin, että se johtui vain aamupalan puutteesta ja jättäessäni koirat Hervantaan odottamaan kyytiä Nele vaikutti jo ihan normaalilta.

Alkuviikosta tilanne kuitenkin paheni ja jouluaattoa lukuun ottamatta Nele oli joka aamu kipeä. Maanantaina oli kaksi kertaa oksentanut, mutta ei enää sen jälkeen eikä ripuliakaan ollut, vaikka vatsaan tuntui sattuvan. Iltapäiväksi vointi aina parani eikä Nelestä huomannut mitään erikoista. Jouluaattona, jolloin vihdoin itsekin pääsin koirien luo Kankaanpäähän, Nele oli aamusta asti hyvinvoiva ja näytti siltä, että vatsavaivat olisivat menneet ohi. Tänä aamuna tuli kuitenkin uusi kipukohtaus: Nelen vatsa alkoi taas kurista, koira tärisi, sai jonkinlaisia vatsakramppeja ja vinkui kivusta. Aiemmin viikolla Nele oli kuulema jopa kiljunut kivusta. Paikallista eläinlääkäriä oli konsultoitu puhelimitse tiistaina ja hän oli epäillyt lievää vatsakatarria. Lääkkeeksi Antepsin ja kevyet ateriat. Itse epäilin kuulemani perusteella närästystä ja Facebook-kaverien konsultoinnin jälkeen Nelelle annettiin keskiviikosta alkaen myös Pepcidia.

Koska lääkkeet eivät tuntuneet auttavan ja Nele vaikutti niin kipeältä, päätimme lähteä hakemaan edes hetkellistä mielenrauhaa Tampereelta Tuhatjalan päivystyksestä. Sain ajan kahdeksi, joten ajatus joulupäivän lepäilystä sohvalla tv:n ääressä vaihtui ajomatkaksi Tampereelle.

Eläinlääkäri ei löytänyt Nelestä mitään selkeää syytä kipuiluun. Nele ei aristanut mitään paikkaa, anaalirauhaset olivat kunnossa ja veriarvot olivat ok. Lopuksi Nelestä otettiin kaksi röntgenkuvaa, joista näkyi, että suoli oli täynnä ulostetta ja vatsalaukku täynnä, vaikka Nele oli syönyt jo aamulla ja silloinkin vain hyvin kevyesti. Merkkejä suolitukoksesta ei kuitenkaan ollut. Nele sai peräruiskeen ja sen jälkeen mentiinkin vauhdilla ulos. Ulkoilun jälkeen Neleen laitettiin vielä pistoksena Litalgin-kipulääkettä.

Hoito-ohjeeksi saimme jatkaa kipulääkettä viiden päivän ajan (onneksi Javan vanha Litalgin-purkki löytyi kaapista) ja jatkaa Antepsinia, Pepcidia sekä tarvittaessa antaa Levolacia. Ruoan tulisi olla kevyttä ja hyvin sulavaa vielä viikonlopun ajan, sitten voisi alkaa siirtyä normaaliin ruokaan. Jos oireet eivät ala helpottaa, olisi seuraavaksi suunta arkena Hakametsän ultraan. Mielenrauhan hinta oli tällä kertaa lähes 400 €, josta Nelen vakuutus hoitanee suurimman osan.