Agilitya ja viehejuoksua

Taukoilu ja etäisyyden ottaminen harrastuksista on tehnyt hyvää ja tuntuu, että nyt jaksaa paremmin lähteä treenailemaan, kun ei enää ole ns. pakko. Toki säännöllisyydessä olisi puolensa, mutta toisaalta se, että voi sijoittaa treenit vapaapäivään eikä ole pakko raahautua vihaisena töiden jälkeen hallille, on paljon mukavampaa itselle ja koirille.

Viime viikolla kävin koirien kanssa agilityssa ja viehejuoksussa. Agilityyn lähdettiin keskiviikkona ihan hetken mielenjohteesta, kun vapaapäivänä oli aikaa ja SDP:llä vapaata. Saatiin aikaan hienoa edistymistä: Nele teki keinun minipöydän päältä radan osana (nyt ei palata enää pelkän keinun harjoitteluun, vaan keinun pitää aina olla edes jotenkin osana rataa) ja Lina teki ensimmäistä kertaa keinua maksipöydän päältä. Molemmat harjakoirat muistelivat myös keppien suorittamista ja varsinkin Lina oli taas ihan super. Pitäisi vain päästä tekemään kunnon kepeillä, kun nytkin matalammassa pujottelussa oli vain 10 keppiä. Java muisteli kontaktien suorittamista oikein ja sitä, että A suoritetaan hieman hitaammassa tahdissa kuin harjanteen yli lentämällä.

Torstaina käytiin pitkästä aikaa Kaupin vinttikoiraradalla Tappien viehejuoksuun tutustumisessa. Ilmoitin kaikki koirat juoksemaan ja onneksi omaa vuoroa ei tarvinut odotella kovin kauan. Java ja Nele juoksivat kaksi kertaa, Lina kerran. Koirista aloitti Java, joka keräsi kierroksia jo odotellessa. Vieheen perään Java lähti hetkeäkään miettimättä ja lopussa nähtiin tapporavistukset. Nele oli ensimmäisellä kerralla vähän pihalla kaikesta ja lähti ensin väärään suuntaan. Hassu harjakoira. Mutta homman idean tajuttuaan lähti Nelekin vieheen perään ja toisen kerran lopussa nähtiin jopa ihan pieni kiinniotto. Lina oli koiristani viimeinen ja pikkuneiti oli sitä mieltä, että tämä on taas ihan kamalaa ja vähintään maailmanloppu. Viehettä haisteli varovaisesti ja oli sitä mieltä, että hyi yök. Lina ei ollenkaan ymmärtänyt viehejuoksun ideaa, vaan lähinnä jännitti kaikkea ympärillä olevaa, mm. lapsen nauru kentän reunalla sai Linan heti tarkkailemaan siihen suuntaan jännittyneen oloisesti.

Vieheen kanssa avustanut ehdotti, että kokeilisin joskus Javan kanssa moottoriviehettä ja mahdollisesti laittaisin Javan ja Nelen juoksemaan samaan aikaan sen perään. Ihan mielenkiintoinen idea, mutta en taida asettaa Javaa niin suureen rasitukseen. Käsiviehettä sen sijaan voitaisiin käydä kokeilemassa taas loppukesästä.

Tänään piti käydä ottamassa tuntumaa agilityyn ulkokentällä, mutta valitettavasti sovittuun aikaan satoi sen verran reippaasti, että päätettiin kuitenkin perua vuoro. Loppuviikko meneekin lomailujen merkeissä, kun koirat suuntaavat lähes viikoksi maaseudun rauhaan ja allekirjoittanut matkaa pariksi päiväksi Tallinnaan.